Työelämässä jos jossain piirit tuntuvat olevan pienet, etenkin kun puhutaan eri aloista. Aina joku tuntee jonkun ja yhdistäviä henkilöitä löytyy yllättävistäkin paikoista.

Tämä ajatus mielessäni on pyrkinyt luovimaan työelämässä eteenpäin: koskaan et tiedä, minkä taakse jättämäsi asian löydät kohta edestäsi. Tämä pätee niin ihmisiin kuin töihinkin. Huonosti hoidettu työ saattaa tulla kummittelemaan epäedullisessa tilanteessa ja henkilö, jota olet kohdellut tylysti saattaakin olla seuraava pomosi. Siispä tietty korrektius kannattaa työelämässä yleensä aina.

En tarkoita sitä, etteikö konflikteja saisi syntyä tai epäonnistumisia tulisi tai että aina pitäisi olla jokaiselle vastaantulijalle mielin kielin. Ehei, mutta siivosti pitää käyttäytyä ja epäonnistumiset myöntää rehdisti. Työelämässä harvoin saa valita kaikkia sidosryhmiään, mikä väistämättäkin tarkoittaa sitä, että erilaisten ihmisten kanssa on tultava toimeen, päivittäin.

Hankalia ja epäystävällisiä tyyppejä kartetaan ja harva haluaa vapaaehtoisesti tehdä töitä näiden kanssa. Kuka nyt sellaiseen tilanteeseen tieten tahtoen haluaa? Pahimmillaan huono maine kiirii ja alkaa haitata työuraa. Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa tuntemani tyyppi, joka oli kohdellut muita aikaisemmassa työyhteisössä huonosti, haki töitä samasta paikasta jossa myöhemmin työskentelin. Kerroin aiemmista ikävistä kokemuksistani tämän henkilön kollegana, eikä häntä palkattu tehtävään. Huippuosaaminenkaan ei lämmitä siinä kohtaa jos hankala tyyppi tekee muiden olon työyhteisössä kurjaksi.

Kuvio onneksi toimii myös toiseen suuntaan: hyvien tyyppien kanssa on kiva tehdä yhteistyötä ja siitä on myös kiva kertoa muille ja suositella tekijää uusiin töihin ja projekteihin.

 

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

 

Lue aiempia Työkyöpeli-blogeja

 

 

Kommentit

0

Ole toiselle ystävä

Kommentoin 'Minkä taakseen jättää' -kirjoitusta. Ihmisten on myös tärkeää olla uskomatta huhupuheisiin ja tehdä omat päätelmänsä ihmisistä itse. Usein työpaikoissa saattaa olla myös klikkiytymistä, ennakkoluuloja tai ihan jopa syrjintää. Jostakusta saatetaan puhua aivan syyttä suotta pahaa. Ja sanat leviävät äärimmäisen helposti, jos niiden vastaanottajat eivät katso omilla silmillään tilannetta ja kanssaihmisiä. Eli, hyvä työhönottaja, tai kanssakulkija, olethan kirkaskatseinen ja kuuntelet omaa sydäntäsi valintoja tehdessäsi. Se kertoo kuitenkin sen, mikä on totta. Ja on myös tärkeää, että me ihmiset torppaamme toisistamme puhutut asiattomat jutut hyvin jämäkästi, emmekä usko huhupuheisiin. Näin säilyy reilu peli ja hyvinkin voit saada loistavimman työntekijän juuri siitä, jonka joku sinulle mustamaalasi. Itse rekrytoineena ja elämää nähneenä voin kertoa, että paras peli on uskoa omaa vaistoaan ja yleensäkin uskoa omaan intuitioonsa. Niin sain itse parhaat tulokset aikaan ja parhaat ihmiset ympärilleni.
0

Reilu

Olen täysin samaa mieltä, ei pidä uskoa huhu-puheita ja höpö juttuja, vaan aina uskoa omaan tuntumaan ihmisestä... intuition kannattaa luottaa, se ei yleensä ole väärässä.
0

Suomen ongelma on kiusaaminen

Komppaan ensimmäistä kommenttia. Hovin pyörittäjät, jotka vetelevät naruista, hajottavat ja hallitsevat, lietsovat vihaa kateuden kohdettaan vastaan ja eristävät tämän, harvoin edes tunnistetaan, puhumattakaan että ilkeät toistuvat tahalliset suunnitellut teot yhtä kohtaan huomattaisiinn. Jos itse olisin työnantaja, tuntosarvet toimisivat tarkasti tämmöistä "varoittelijaa" kohtaan, joka luonnollisesti lukee itsensä "hyväksi tyypiksi ". Kun yksi on eristetty, ja kaikki käyttäytyvät häntä kohtaan huonosti, voi ollakin aika mahdotonta olla enää muuta kuin "ikävä tyyppi". Harva kun uskaltaa varoitella kiusaajista, kostajista.
0

Todellisuudessa on toisin

Olen edellisten kirjoittajien kanssa samaa mieltä. Yleensä hyvä työ palkitaan kateudella ja etsitään pahaa. Leimaaminen on yleistä. Työyhteisöissä on myös usein tärkeämpää pohjoiskorealainen tapa kumarella kuin keskittyä mihin on palkattu.
0

Kohteeksi joutunut

Pienellä paikkakunnalla olen saanut niin huonoa kohtelua, että nyt olen itse alkanut käyttäytyä samalla tavoin. Monesta työpaikasta olen lähtenyt jo kahdenkin viikon päästä kun ovat alkaneet syrjiä olen iömoittanut tänne en jää enkä ole jäänyt. Sillä tavoin pystyy maksamaan vittuilut. Pitäkää tunkkinne.
0

Kohteeksi joutunut

Pienellä paikkakunnalla olen saanut niin huonoa kohtelua, että nyt olen itse alkanut käyttäytyä samalla tavoin. Monesta työpaikasta olen lähtenyt jo kahdenkin viikon päästä kun ovat alkaneet syrjiä olen iömoittanut tänne en jää enkä ole jäänyt. Sillä tavoin pystyy maksamaan vittuilut. Pitäkää tunkkinne.
0

Epä ammatillinen ote työhön pilaa yhteisön.

Työntekijöiden keskinäiset ystävyyssuhteet voivat myös pilata yleisen ilmapiirin työpaikalla. Erityisen riskialttiita ovat alat joissa työntekijöiden läheinen yhteistyö on sidoksissa työtulokseen. Työntekijöiden tehtävä on hoitaa työnsä ei ylläpitää sosiaalista leikkikenttää. Samankaltaisten / saman taustaisten työntekijöiden palkkaus ei auta yhteisöä kehittymään ja vaikeuttaa uusien työntekijöiden sisäänpääsyä organisaation toimintaan. Esimiehen ja työntekijöiden keskinäiset suhteet kuuluisivat olla puhtaasti ammatilliset, esimiehen tehtävä ei ole suosia työntekijöitään vaan edistää yhteisönsä kapasiteettiä. Mitä tulee työntekoon jokaisella pitää organisaatiossa oma paikkansa. Suomalaisissa organisaatioissa usein käytetään" joka paikan höylä" toiminta mallia niin että työntekijät hoitavat välillä ristiin rastiin toistensa töitä. Tälläinen lisää huonoa ilmapiiriä ja huonontaa työntekijöiden keskeisiä suhteita entisestään, jos työntekijöillä on ammatillinen ote työhönsä/ selkeät linjat syntyy vähemmän konflikteja.
0

Moniosaaja

Kyllä noita toisen työn mitätöijiä ja maineen pilaajia on paljon. Silloin kun taistellaan työpaikoista ja uralla etenemisestä, niin tarkoituksella levitellään ihan perättömiä juttuja hyvistä työntekijöistä. Toisen maineen pilaaminen on helppo tapa saada itsen tai kaverin työpaikan saaneille edistystä.
0

Anonyymi

Muiden yläpuolelle ei saa nousta positiivisessa mielessä: jos olet ystävällinen, hyväkäytöksinen, ahkera, positiivinen ja lahjakkaampi kuin muut, niin sinut nuijitaan hyvin pian lattian rakoon!
0

Anonyymi

Muiden yläpuolelle ei saa nousta positiivisessa mielessä: jos olet ystävällinen, hyväkäytöksinen, ahkera, positiivinen ja lahjakkaampi kuin muut, niin sinut nuijitaan hyvin pian lattian rakoon!
0

Anonyymi 222

Jos työelämässä saa ahkeruuden ja ystävällisyytensä palkaksi vain rumaa käytöstä, nimittelyä, on noustava niiden asioiden yläpuolelle, ei saa lähteä mukaan moiseen negatiiviseen ajatusmaailmaan. On hyvä kun ihmisellä on muutakin kuin työ, lähimmäiset tosi ystävät harrastukset jne. Paras jättää nuo miinusfiilistelijät omaan laatikkoonsa. Niillä on paha olla.
0

Syrjitty

Lähes kaikki kommentit puhuivat niin selkeästi juuri naisvaltaisten alojen ongelmista. Enpä usko että miesvaltaisilla aloilla on tällaista. Mutu-tuntumalla luodaan ihmisestä mitä ihmeellisimpiä päätelmiä, tuntematta ihmistä ja hänen työtapojaan ja soveltuvuuttaan työtehtäviin. Kun on vielä koulutettu ja aiemmin hyväksytty työntwkijäksi ja sitten tuleekin vastaan paikkakunta , jossa piirrellään piruja seinille. Kukaan ei viitsi oikeasti selvittää miten on pärjännyt aiemmissa työpaikoissa. Ja kun työttömyys jatkuu, niin työllistämisen työntekijät sortuvat samaan syrjintään.
0

Oman onneni seppä

Lähes 20 vuotta annoin kaikkeni saaden kovasti kiitosta ja ylistystä niin tekemisistäni, luotettavuudestani työssäni kuin työyhteisön hyvän ilmapiirin ylläpitämisestä. Kunnes tuli se uusi pomo. Jolle minä tunnuin olevan maailman kamalin uhka? Työyhteisö oli iso ja joukkoon mahtui kaikenlaisia tyyppejä; myös niitä lusmuja työnkaihtajia, jotka olivat alkuperäistä porukkaa ja kenties niitä, jotka olivat tätä messiasta kovin kauan odottaneet. Niin alkoi valehtelu- ja juorumylly - pomoni juoksi koko työyhteisölle saarnaamassa, kuinka minä oli sitä ja tuota, laitoksen johtoa myöten. Olin kyllä totaalisen äimän käkenä, että tällaista tapahtui ja siihen jopa jotkut työkaverit lähtivät mukaan! Tottakait yritin puolustautua; keskustella esimiehen kanssa yrittäen löytää tolkkua moiseen, keskustelumme eivät johtaneet mihinkään ja vein asian jopa työterveyteen - arvattavasti tuloksetta. Ylin esimiehemme (nykyinen kunnallispoliitikko) ei koskaan edes kommentoinut asiaa, vaikka hänellekin asian tein tiettäväksi. Lähimmät työkaverit vain hyssyttelivät ja työryhmäni jäsenet kehoittivat olemaan välittämättä. Yksikään - ei yksikään - puolentoistasadan henkilön työryhmästä uskaltanut ottaa askelta minua tukeakseen. Ei yksikään. Niinpä tein ainoan oikean ratkaisun. Tuo yhteisö ei ole minun arvoiseni. Sanouduin irti valtion eläkevirasta. Tyhjän päälle hyppäsin, mutta en hetken hetkeä ole katunut! Jäljelle jääneitä, niin olen kuullut, kyllä kiinnostaa, mitä minulle nykyisin kuuluu. Minua ei kiinnosta, mitä heille nykyisin kuuluu. Paitsi, että silloinen akateeminen pomoni kuulemma on nykyisin taksirenki. Oikein. Sääli vaan asiakkaita... Tarinani ydin taitaa olla siinä, että kyllä se sieltä ylimmästä johdosta aina lähtee, miten työmaalla saa käyttäytyä, miten ratkotaan tilanteita, miten tehdään tuottavaa työtä yhdessä.
0

esimies ja pakollinen

Olen ollut molemmissa asemissa, työntekijänä, pomona ja jälleen työntekijänä. Että esimies on oikeudenmukainen eikä tarvitse hovia päteäkseen on esimiestyön a ja o. Alani on pieni, joten esimiesduunit on hoidettava asiallisesti ja ihmistä kunnioittaen, jos haluaa olla kiinnostava muidenkin alan yritysten silmissä
0

Mmm

Kyllä töissä tulee toimeen vaikeammankin ihmisen kanssa, mutta pitää muistaa avata suu hänelle ja kertoo mikä meni pieleen... Joskus käynyt että suosittelin erästä töihin, eka vuosi meni ihan hyvin, mutta sitten kaikki muuttui...
0

Mmm

Kyllä töissä tulee toimeen vaikeammankin ihmisen kanssa, mutta pitää muistaa avata suu hänelle ja kertoo mikä meni pieleen... Joskus käynyt että suosittelin erästä töihin, eka vuosi meni ihan hyvin, mutta sitten kaikki muuttui...

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.